PMS

Aamulla oli vielä aivan loistava olo ja ajattelinkin, että näitä hyviä päiviä on ollut useita tässä viime aikoina. Kuitenkin pikkuhiljaa iltapäivän tuoksinassa olo alkoi tosissaan vetää pohjamutiin. Ja siihenhän on olemassa ihan päivänselvä syykin, PMS, tämä ihana naisten ajanjakso kuukaudesta. Asiaa ei yhtään auta, että kaksi tuttua ilmoitti eilen ja tänään aloittavansa uudet työt. Ja juuri sellaiset mitä minäkin olen hiukan pohtinut. Mutta mä en ole vielä valmis ja se korpeaa. Tulee taas se sama epätoivon puuska tästä omasta tilanteesta. Minä sitouduin juuri tänään vapaaehtoiseksi omaystäväksi yhdelle vanhukselle tai oikeastaan pariskunnalle, mutta toinen heistä tarvii enemmän konkreettista apua. Nyt jo harmittaa miksi menin sitoutumaan, kun munhan pitäisi mennä töihin. Tää on kyllä kamalaa minkälaista sotaa tuolla mun päässäni käydään. Mikä on mun omaa puhettani ja mikä yhteiskunnan paineista aiheutuvaa. Huomenna uskon, että olen taas ihan hyvillä mielin päätökseni suhteen, kun "järkytys" läheisteni töiden aloittamisesta helpottaa.

Teen jatkuvaa inventaariota täällä kotona, vien tarpeetonta kierrätykseen/heitän pois. Olen tehnyt aivan mielettömiä löytöjä kierrellessäni kirppiksiä. Hävitän tavaroita, jotka vielä muistuttavat exästä ja korvaan ne uusilla omilla. Yksi huikeimmista löydöistä tapahtui jäteasemalla. Vein sinne rikkinäisen dvd-soittimen ja silmäni osuivat keskellä pihaa tönöttäviin helloihin. Jossain vaiheessa yritin etsiä uuniini syvää uunipeltiä, koska jostain syystä sellaista ei tässä asunnossa ollut, kun tänne muutin. Uuni on tosi vanha eikä se etsintä oikein tuottanut tulosta. Mutta kun seisoin siellä jäteasemalla tajusin, että hei nyt näyttää sellaisilta helloilta, että voisi vaikka vilkaista niiden sisuksiin. Kolmannen hellan luukkuja raotellessani näin siellä sisällä kaksi peltiä, matalan ja syvän. Syvän nappasin muovipussiini ja kävelin euforiassa jäteasemalta pois. Kotona tadaa se todellakin sopi mun uuniini. Yleensä ne asiat vaan tuppaa järjestymään, kun antaa niiden järjestyä omalla tahdillaan.

Eilen osallistuin kaupunginosassani järjestettyyn kyläkävelyyn. Oli ihan mielettömän hienoa kuulla historiaa näiltä kulmilta. Kiva kokemus sai mut vielä lainaamaan kaupunginosani historiasta kertovan kirjan.

Armollisuus itseään kohtaan

Tätä sopii makustella enemmänkin. Koska minutkin on syyllisyyteen ja häpeään kasvatettu, haluan nämä rajat rikkoa ja oppia elämään niin, että nämä asiat eivät häiritse elämistäni. Ja kuinka ollakaan teemassa kun ollaan kotikaupungissani järjestetään huomenna luento juuri kyseisestä aiheesta. "Kuin tilauksesta" <3