Hetki

Sinne se on hujahtanut, puolen vuoden opinnot sekä pitkä kesäloma. Ei ole ollut tarvetta tänne kirjoitella.

Tänään kun laitoin ruokaa keittiössä koulupäivän jälkeen ja lapsen sekä naapurinlapsen iloiset äänet kuuluivat pihalta. Ajattelin, että olen todella onnellinen ja kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Pitkästä aikaa elämä tuntuu siltä, että näin sen pitääkin olla. Nautin vaan, olen vaan, opiskelen, syön, nukun, vietän välillä kivoja hetkiä lapseni kanssa. Viime viikonloppuna tapasin ystäviäkin. En koskaan enää haluaisi, että elämästä tulee epämääräistä mössöä, hallitsematonta kaaosta, jossa jokainen päivä on taistelua eteenpäin kivirekeä perässä vetäen. Sellaista parisuhdetta en halua enää ikinä rakentaa.

Toivon, että olen oppinut jotain. Ja toivon, että elämä jatkuu.

Sydänkipuja ja opiskelua

Alkuvuosi on mennyt aika rytinässä. Pääsin opiskelemaan ja hyvältä tuntuu tämä elämänmuutos. Koulutus on juuri sellaista, joka soveltuu hyvin elämäntilanteeseeni. Kiva luokka jne. Muutos on silti muutos ja aikaa ottaa, että tähän uuteen elämänrytmiin sopeutuu.

Sitten kun tapahtuu, niin tapahtuu rytinällä. Tajusin myös, että olen ihastunut ystävääni. Päätin kertoa hänelle tunteistani. Niin siinä sitten kävi, että sain tietää hänen olevan ihastunut toiseen naiseen meidän kaveripiiristä. Olen tyytyväinen, että kerroin. Eipähän täydy myöhemmin jossitella, että tarttuisi hetkeen. Siihen en ole tyytyväinen, että heti mulle tulee pakottava tarve kertoa, kun toinen ei olekaan saatavilla. Tutkani toimii siis äärimmäisen hyvin, että havahdun siinä vaiheessa, kun koen menettäväni toisen. Henkisesti toki menetinkin toiselle.

Paljon on vielä töitä tehtävänä itsensä rakastamisessa, että kohde osuisi oikeammin. Nyt on yö, olen hereillä ja huomenna on koulua.