Ahdistaa vol. 10726

Onpa ollut taas vuoristorataa viime päivät. Onnen hurmiosta murheen ja ahdistuksen alhoon. Viikonloppuna käytiin kavereiden kanssa patikoimassa. Ihana reissu ja oli hauskaa. Niin hauskaa, että kotona olo sen jälkeen tuntuikin taas aivan kamalalta. Yksin, pyöritellessä peukaloita. Lapsi isällään.

Lopulta ahdistus huipentui loppumattomaan pohdintaan "mikä musta tulee isona?". Kun en vieläkään tiedä! Nytkin mulla on monta vaihtoehtoa, mutta kaikissa on jotain huonoa. Niin kuin tietysti ja tottakai. Kaikessahan on. Myös ne hyvät puolet löytyy kaikista vaihtoehdoista.

Miten voin esimerkiksi ymmärtää itsessäni sellaista piirrettä, että olenko alisuoriutuja vai tavoittelenko liian korkeata kruunua? En saa selvyyttä siitä millä "tasolla" mun pitäisi edetä. Yliopisto-AMK-opistotaso... mikä näistä on paras - mulle? Mitä niistä haluan tavoitella? Mihin niistä mulla löytyy kunnon motivaatio? Apua.

...

Eilen kävi kaveri fiksaamassa mulle täällä kotona yhtä ja toista. Kokosi hyllyn ja laittoi lampun kiinni seinään. Hänen lähtiessään halattiin. Ja toisin kuin ajattelisi, että halaus lohduttaa rauhatonta ja yksinäistä mieltä, niin sillä olikin päinvastainen vaikutus. Tunsin itseni ihan pohjattoman yksinäiseksi kun kaveri oli lähtenyt.

Kamala miten mun mieleni onnistui vääntämään tuosta viikonlopun hauskuudestakin sellaisen johtopäätöksen, ettei kannata kai sitten tehdä hauskoja juttuja, kun pudotus "arkeen" tuntuu sietämättömältä.

Sanon itseni irti näistä ajatuksista, yritän koota ne positiiviset aatteet. Meditoida... sitä en ole tehnyt nyt taas vähään aikaan. Ehkä sen huomaa tästä kaaoksesta mikä päässä vallitsee.

Saisinpa jonkun merkin, että tietäisin mihin suuntaan.

Tämä kuva kertoo siitä, kun edessä on usvaa, joka estää näkemästä mitä siellä on.

Nimimerkin vaihto

Nyt saa riittää harmaana olo ja on aika päivittää nimimerkki paremmin kuvaamaan nykyistä tilannetta. Tämä siipiteema ja oikeammin linnut ovat olleet keskeisessä asemassa uudessa elämässäni. Löysin jo ihan alkumetreillä lintukoristeen, joka halusi tulla tänne uuteen kotiini. Silloin en ollut vielä edes muuttanut. Nykyisin on mm. keittiössä lintuverhot.

Aiemmassa elämässäni en ole kokenut vetoa lintuihin. Se on tässä eron jälkeen tullut, vapaus, ilma, lentäminen ja kuinka kauniita linnut ovatkaan. Kultaisilla siivillä lentelen kohti uutta elämääni. Se kuvaa sitä vapautta ja keveyttä, joka liittyy nykyisiin valintoihin. 

Hyvää viikonloppua itse kullekin!

Nousee, nousee

Olen jo jonkin aikaa meditoinut melkein päivittäin. Nyt parina päivänä ottanut enemmän fyysisiä harjoituksia mukaan. Ja nythän sitä sitten alkaa nousemaan, kiukkua ja vihaa nimittäin. Kuvaisin tässä kohtaa sitä sanalla kiukku. Viime yönä se tuli uniinkin ja huusin aivan estottomasti vuorotellen isälleni ja äidilleni. Tämä on koettu joskus ennenkin. Mutta unessa oli erilainen fiilis, tuntui, että olin huutoni takana. Se ei ollut epätoivoista itsensä puolustautumisyritystä. Vaan seisoin vahvasti omassa itsessäni ja puolustin itseäni. Hieno tunne :)

Haasteena on, ettei liikaa ala samaistumaan kuonaan, jota kehosta poistuu. Se on niin tuttua ja turvallista. Täytyy päästää vaan irti. Ja tällä kerralla haluan jaksaa painaa tämän raskaan vaiheen ohi, enkä luovuta, kun joudun kohtaamaan näitä vaikeita ja vahvoja tunteita.

Kehon, mielen ja ympäristön prosessi menee käsi kädessä. Kotini on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Olen vihdoinkin alkanut tyhjentämään saunaa, että ekaa kertaa pääsisin sinne saunomaan. Ja sehän tarkoittaa sitä, että se kaikki roina leviää ensin tähän mun kotiini ennen kuin ajan kuluessa saan ne omille paikoilleen ja hävitettyä sen osan, joka ei kotiini mahdu. Huh, sanon minä :)