Nousee, nousee

Olen jo jonkin aikaa meditoinut melkein päivittäin. Nyt parina päivänä ottanut enemmän fyysisiä harjoituksia mukaan. Ja nythän sitä sitten alkaa nousemaan, kiukkua ja vihaa nimittäin. Kuvaisin tässä kohtaa sitä sanalla kiukku. Viime yönä se tuli uniinkin ja huusin aivan estottomasti vuorotellen isälleni ja äidilleni. Tämä on koettu joskus ennenkin. Mutta unessa oli erilainen fiilis, tuntui, että olin huutoni takana. Se ei ollut epätoivoista itsensä puolustautumisyritystä. Vaan seisoin vahvasti omassa itsessäni ja puolustin itseäni. Hieno tunne :)

Haasteena on, ettei liikaa ala samaistumaan kuonaan, jota kehosta poistuu. Se on niin tuttua ja turvallista. Täytyy päästää vaan irti. Ja tällä kerralla haluan jaksaa painaa tämän raskaan vaiheen ohi, enkä luovuta, kun joudun kohtaamaan näitä vaikeita ja vahvoja tunteita.

Kehon, mielen ja ympäristön prosessi menee käsi kädessä. Kotini on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Olen vihdoinkin alkanut tyhjentämään saunaa, että ekaa kertaa pääsisin sinne saunomaan. Ja sehän tarkoittaa sitä, että se kaikki roina leviää ensin tähän mun kotiini ennen kuin ajan kuluessa saan ne omille paikoilleen ja hävitettyä sen osan, joka ei kotiini mahdu. Huh, sanon minä :)