Edellisen eroni jälkeen samaistuin todella hyvin tähän kappaleeseen. Oli kuin tehty loppuneesta suhteestani. Nyt - musta ei tunnu samalta, en koe tuollaista hurjaa vihaa nykyistä exää kohtaan. Ymmärrän jotenkin paremmin oman osanikin yhtälössä ja omat valinnat. Voisiko tästä nyt päätellä, että kaikesta huolimatta olen edistynyt henkisessä kehityksessäni?
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Edistymistä?
Edellisen eroni jälkeen samaistuin todella hyvin tähän kappaleeseen. Oli kuin tehty loppuneesta suhteestani. Nyt - musta ei tunnu samalta, en koe tuollaista hurjaa vihaa nykyistä exää kohtaan. Ymmärrän jotenkin paremmin oman osanikin yhtälössä ja omat valinnat. Voisiko tästä nyt päätellä, että kaikesta huolimatta olen edistynyt henkisessä kehityksessäni?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei sun tarvitse edistyä yhtään mihinkään. Olet hyvä juuri tuollaisena, kaikkine tunteinesi <3 Nimim. ihan hirmuisen tunnemyräkän tuoreen eron myötä läpikäynyt. Huh, en olisi uskonut niin voimakkaita tunteita tulevan. Kyllä tuli kaikki mahdolliset vihat ja katkeruudet ja mustasukkaisuudet ja surut mutta myös helpotus ja ilo nyt enenevässä määrin. Kaikki tunteet on vain tunteita, sallitaan itsemme olla erehtyväisiä ihmisiä heikkouksinemme. Voimia <3 <3 Ystäväni totesi minulle kun mietin että miksen jo pääse eteenpäin, että jotkut rakentavat perustansa hiekkaan ja toiset kalliolle. Mulle tuli todella hyvä mieli tuosta. Ymmärsin sen, että parempi käsitellä asiat nyt kuin myöhemmin. Ja tästä selvittyäni olen vahvempi kuin koskaan ennen, on vankka, uusi perusta. Kaikki eivät tietenkään käsittele koskaan mutta silloin elämä on jatkuvaa pakenemista. Voimia vielä <3 Taidat olla todella herkkä kuten mäkin. Ja hyvä ettet ole jäänyt vihaan kiinni!
VastaaPoistaJuu herkkä olen. Nyt 8kk erosta on tapahtunut uusia eheytymisen askelia eroprosessissa. Mentiin lapsen isän kanssa viikko-viikko systeemiin ja tämä uusi oma tila + tietysti erosta nyt kulunut aika ovat tehneet sen, että näen tilannettani ja omaa itseäni taas uudesta näkökulmasta. Nyt juuri musta tuntuu siltä, että kykenenköhän koskaan enää parisuhteeseen (tietysti ei tarvitsekaan jos niikseen tulee). Mutta niin pahasti itseni siinä kadotan ja ajan itseni todella ahtaalle omine ajatuksineni ja kuinka minun olisi hyvä olla hyvä tyttöystävä. Onneksi en ole heittäytynyt laastarisuhteeseen. Haluan käydä rauhassa läpi näitä ajatuksia ilman, että olen jo sidottu toisaalle. Antaa itselleni aikaa. Jotenkin kummalta kuulostaa korvaan myös exän kommentit. Puhuttiin lapseen liittyvästä asiasta. Hän vastasi, että kyllä "me" ollaan luettu asiasta netistä. Jotenkin tuo me särähti korvaan, ihan niin kuin exää ei enää yksilönä olisi olemassa.
PoistaEilen menin nukkumaan klo20. Ennen tätä tein ajatustyötä voiko noin aikaisin mennä nukkumaan. Tämäkin juontaa suhteen aikana tapahtuneesta. Jos olisin silloin mennyt noin aikaisin nukkumaan, olisin tehnyt sen kovan syyllisyyden kanssa. Koska se aika olisi sitten ollut pois meidän parisuhteen ajasta. Tuollaista syyllisyyttä en enää koskaan halua kokea.