Yhteiskunnan hylkiö?

Viikko takana työkokeilua ja jouduin jäämään sairaslomalle. Unet loppuivat joka yö aina vaan aiemmin ja lopulta olin niin väsynyt, etten pystynyt aloittamaan uutta viikkoa siellä. Kahvihuoneessa haukuttiin pomoa sekä toista harjoittelijaa, joka ei ollut paikalla. Kaikilla oli niin kiire ja tiukat aikataulut, että kukaan ei ehtinyt mua opastamaan. Ihana työelämä? Tuonneko haluan?

Oon loppuunpalamiseni jälkeen ollut niin pihalla, että miten jatkan tästä eteenpäin. Rahaa olisi kiva saada, että sais vähän laadukkaampaa ruokaa, vois tehdä kivoja juttuja lapsen kanssa ja vaikka matkustaakin. Töitä ei ole ja kaikki kokeilut tuntuvat tökkäävän mikä mihinkin ongelmaan. Ei ole helppoa. 

Mulla olisi viikon päästä pääsykokeet yhteen koulutukseen. Kai mä sinne menen. 

Miksi toisilla ihmisillä oman tien löytäminen on helpompaa? Musta tuntuu, että mun on niin vaikea löytää paikkaani tässä yhteiskunnassa. 

Haluan omistaa tämän kirjoitukseni Robin Williamsille ja etenkin Kuolleitten runoilijoiden seuralle. Juuri hiljattain sen elokuvan jostain syystä halusin katsella uudestaan.