Eipä ole oikein viime päivinä runosuoni kukkinut, kun on ollut niin sekavat fiilikset. Yh-viikonlopusta selvitty. Huomenna taas töihin ja lapsonen tarhaan.
Kävin treffeillä lauantaina. Ne oli kyllä melko onnistuneet :) 3 tuntia hurahti kuin siivillä kävellessä, kahvitellessa ja jutellessa. Edelleen sama fiilis, hänen kanssaan varmaan pystyy puhumaan asiasta kuin asiasta. Lapsen isälle toivoteltu isänpäivät hyvässä hengessä. Tällä kertaa haluan, että olemme eksän kanssa ystäviä. Tai että välimme ovat siis hyvät, jo lapsenkin takia. Ajatuksena se ei ole kauhean helppoa, koska peilaan edelliseen eroon pitkästä suhteesta jolloin en voinut ajatellakaan, että olisimme enää ystäviä keskenämme. En siis edelleenkään halua olla kyseisen ihmisen ystävä tai edes missään tekemisissä hänen kanssaan. Tällä kertaa kuitenkin yritän irrottautumista rakkaudella. Toki suhdekin oli hyvin erilainen, että en kanna niin sanotusti kaunaa lapsen isälle. Ymmärrän sen, että meidän suhteesta ei vaan tullut mitään. Vaikka yritettiin ja käytiin terapiassakin puimassa useaan otteeseen juttuja.
Toki menen asioiden edelle ja mietin, että mitä se sitten on, kun toinen tai molemmat löytää uuden kumppanin. Kuinka vaikeita tunteita sitten käyn läpi, kun näen eksän onnellisena jonkun toisen kanssa? Silloin täytyy vaan ajatella tiukasti faktoja ja kerrasta toiseen palauttaa omaan mieleen, että miksi se ei meidän välillämme toiminut. Ja vaikka eksä nyt kunnostautuisikin ja olisi ottanut opikseen joistain asioista, niin ei hän täysin muutu. Kyllä hän osaltaan samoja ongelmia kantaa seuraavaan suhteeseen... niin kuin minäkin.
Se mitä olen oppinut viime vuosina hiukan on asennetta luottaa siihen, että elämä kantaa. Tiettyjä asioita en voi pakottaa, täytyy vaan heittäytyä virtaan ja katsoa mitä tuleman pitää.
Ennen en osannut tätä taitoa ollenkaan. Vieläkään en ole mikään pro, mutta olen oppinut. Ainakin sen, että jollei joku asia mene niin kuin haluaisin, niin luultavasti sen ei olekaan tarkoitus mennä niin. Siinä vaiheessa täytyy hengittää syvään, nukkua yön yli ja katsoa mitä huomisella on tarjottavana. Myös se, että mitään me emme tässä elämässä pysty hallitsemaan on ollut iso oppiläksy. Kuitenkin ympäristöstämme tulevat viestit antavat vahvistusta sille, että pystymme hallitsemaan kaiken. Vaikka näin todellisuudessa ei ole. Se on harhaa ja luomme valheellista turvallisuudentunnetta.
Mulla on työ/opiskelu-kuviot aika auki suorittamani elämänmuutoksen jälkeen. Ja nyt oon vähän niin kuin odottavalla kannalla, että josko jostain päin tulisi jotain vinkkiä mitä nyt. Yritin tuossa yhtä juttua, mutten sitä pystynytkään viemään loppuun asti muutamasta asiasta johtuen. Tämä sai miettimään, että halusinko sitten kuitenkaan aidosti tavoittelemaani asiaa, kun luovutin niin helpolla.
Uskon siihen, että asiat selkiytyy. Löydän sen oman suunnan. Mutta koska, sitä en tiedä.
Rauhaa ja rakkautta, rauhallista yötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti