Joulu

Tässä joulusiivouksen lomassa kahvikupposen ääressä onkin hyvä palata omiin joulutunnelmiin.

Lapsena muistan, että onnellisimmat joulut olivat silloin, kun vielä isovanhempani olivat elossa. He siis tulivat meille aina aattoa viettämään ja näin meillä oli sellainen hyvä lämmin hellä jouluinen tunnelma pukkeineen kaikkineen. Joulu oli lapselle ihanaa ja sitä odotti aina tosi paljon. Paketoituja lahjoja käytiin hypistelemässä vaatehuoneen ylähyllyllä, josta kätkö löytyi <3

Kaikki muuttui, kun mummini kuoli. Mikään ei ollut sen jälkeen enää niin kuin ennen. Suru ja hiljaisuus leimasi kuoleman jälkeistä joulua. En muista elikö ukkini yksi vai kaksi joulua kuoleman jälkeen, mutta kauaa siihen ei mennyt, kun hän seurasi mummia haudan lepoon. Sitten olikin jäljellä enää meidän oma perhe. Ajan saatossa äitini kivut kasvoivat. Jonain jouluna hän vahvasti ilmoitti, että hän ei halua ostaa kenellekään lahjoja, ostakaa keskenänne isän kanssa lahjanne. Hän ei halua siihen osallistua. Jonain vuonna hän ilmoitti, että haluaisi viettää joulunsa poissa kotoa, ulkomailla. Ilman siis tietysti meitä muuta perhettä. En muista tekikö hän niin, mutta ainakin mulle on jäänyt vahva muisto jo tuosta pelkästä sanomisesta. Sitten mun vanhemmat erosivat. Ja siitähän se riemu repesi. Oli kaksi paikkaa + elossa olevat isovanhemmat + mahdollisen silloisen kumppanin vanhemmat/isovanhemmat. Kaikista raastavinta kuitenkin oli tehdä jakoa ollako isällä vai äidillä. Äiti marttyyrina itki omassa kodissaan, kun hänen luokseen ei mennä. Ja minä tahollani itkin sitä, kun en kahteen paikkaan pysty repeämään. Toisekseen olin tosi vihainen myös siitä, miksi äiti edes halusi ketään luokseen jouluna, kun aiemmin oli niin jouluvastainen! Seuraavaksi isäni löysi uuden naisen, josta tuli hänen vaimonsa. Tästä eteenpäin jouluja sävytti myös uuden vaimon kiukuttelu, mustasukkaisuus sekä marttyyrius. En ala tähän tarkempia asioita selvittelemään, mutta aina siihen jouluun saatiin aikaiseksi ihan järjetön lataus, odotukset jne. Kuitenkin useimmiten joku naispuoleisista ihmisistä sen sitten pilasi kiukuttelullaan.

Nyt lähijouluihin sitten liittyy uutta mielipahaa. Viime jouluna eksä ilmoitti haluavansa erota ja äsken minä ilmoitin uudelle tuttavuudelle, että tässä kohtaa meidän tiemme eroavat.

Yksi joulu on ollut erilainen, kun olin ulkomailla ystäväni kanssa. Silloin oli vapaa kaikista näistä taakoista ja jännitteistä, jotka kotiympyröissä vallitsevat. Yksi onnellisimmista jouluista :)

En tiedä miten suhtaudun tämän vuotiseen jouluun. Saan sen onneksi viettää lapseni kanssa, joten vasta ensi vuonna on edessä joulu ilman omaa lasta. Menemme isälleni. Yllättäen sitten isälläni ja vaimollaan on ollut erimeilisyyksiä asioista ja ovat päättäneet viettää jouluaaton eri paikoissa. Aattona tulee olemaan paikalla minun sukuni puoli perheestä. Älkää kysykö miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita. Mikseivät aikuiset ihmiset pysty sopimaan asioita ilman todella outoja ratkaisuja tai draamaa. Jos pystyn kokemaan edes hetkellisesti rauhaa, onnea ja iloa lapseni ilosta niin mun jouluni on täyttänyt tarkoituksensa.