Nyt aloitan kirjoittamisen niin etten todellakaan tiedä mistä aion kirjoittaa. Tai tiedän, mutta ajatukset eivät ole mitenkään valmiiksi pureskeltuja.
Oman itsen peilaaminen muissa ihmisissä. Se on ollut tässä mielessä lähipäivinä paljon.
Jos toisessa ihmisessä on jotain sellaista mistä haluaa parantaa itsessään, niin kuinka yleistä on, että kuvittelemalla parantavansa toisen myös saa kokemuksen itsensä parantamisesta? Tähänhän perustuu monet suhteet, että kyllä mun rakkauteni tuon ihmisen parantaa ja muuttaa.
Mulle on ainakin niin kovin luontaista yrittää auttaa ihmistä, joka painiskelee samankaltaisten ongelmien keskellä, jotka itse olen selvittänyt. Se, mikä mulle itselleni on miltei mahdotonta ymmärtää, että jos näen toisen ihmisen kärsivän jostain asiasta, mutta kuitenkaan hän ei halua mun apuani vastaanottaa. Aivoissani ei löydy linkkiä siihen, miksi näin on. En voi ymmärtää. Tässä mulla itselläni on ilmeisesti iso kasvunpaikka. Antaa toisten pitää ongelmistaan kiinni jos niin haluavat. Ihminen ei pysty yhtään enempää avaamaan itseään kuin mihin on valmis. Yritit auttaa tai et.
Lähdimme aivan ex tempore viime viikonloppuna Loviisaan kuutelemaan Johanna Kurkelaa kirkkokonserttiin. Ajomatkojen aikana tuli juteltua paljon. Yksi traumaattisimmista asioista mitä äitini on mulle nuorena sanonut on "sä olet kuin Ihaa Aasi". Autossa matkalla Loviisaan en muista mistä puhuttiin, mutta matkaseuralaiseni sanoi, että hänen lempihahmonsa Nalle Puhissa on Ihaa Aasi. Kukaan ei varmaan koskaan ole sanonut mitään yhtä ihanaa ja terapeuttista minun korvilleni tietämättä tästä mun traumastani yhtikäs mitään. Tottahan se sitten oli pakko hänelle kertoa :)
Olen huomannut, että mitä enemmän haluan itse eheytyä sitä enemmän maailmankaikkeus lähettää apuaan mulle monessa eri muodossa. Että kun avaan sylini kyllä mut syliin otetaan, jos uskallan sylin vastaanottaa. Itkin myös edellämainitun ihmisen sylissä myöhemmin samana viikonloppuna. Kun hän ei tunteita pelkää :)
Ei nää ajatukset kauheasti tästä kirjoittamallakaan auenneet, mutta jotain tärkeimpiä tähän nyt tuli.
Rakkautta <3
Kyllä, Elämä järjestää sylin kun siihen on valmis <3 Tosi hauska juttu tuo Ihaa Aasi! Kaikki on todella tulkinnasta kiinni, jokaisen tapahtuman voi tulkita rakkaudellisesti tai pelosta/vihasta käsin.
VastaaPoistaJoo, olen kanssa huomannut, että ketään ei voi auttaa väkisin eikä kukaan ota vastaan sellaista tietoa, mihin ei ole valmis. Monet haluavat pitää kiinni kärsimyksistään. Mutta minut on vapauttanut suuresti se ymmärrys, että minun ei tarvitse huolehtiakaan muista, ei tarvitse keskittyä kuin omaan toipumiseen, ja muut saavat pitää huolen itsestään. Enhän minä edes oikeasti tiedä, mikä on kenellekin parhaaksi.
Paljon rakkautta sinullekin! <3