Lapseni esitteli silmät onnesta hehkuen eilen hienoa saamaansa joulukoristetta, jossa oli tonttuja rivissä paperista leikattuna. Kertoi saaneensa sen isiltä... eli isin uudelta. Nyt ilmeisesti on niin, että uusi on kätevä käsistään. Lapseni ilmeisesti mua halusi sillä ilahduttaa ja olisi sen jo liimannut minun sänkyni yläpuolelle, jollei olisi aamulla ollut kiire lähteä tarhaan. Kauhea kun se sitten herättikin aika paljon taas tunteita. En suostu nukkumaan sen alla. En varmasti saa nukuttuakaan, jos pääni yläpuolella roikkuu sen toisen tekemä. Lapsi kertoi myös heidän vieneen serkulleen lahjaksi jonkun hienon käsityön. Näin se sitten tapahtuu, sieltä hän tulee ja leviää elämäämme ja pojan isän suvun elämään. Tunteet, joita tunnen ovat taas vaikeita. Muistin myös yhden asian. Jossain vaiheessa olin innostunut virkkailemaan yhtä ja toista. Silloin ajattelin, että jos oikein innostun niin voisin antaa jatkossa itsetehtyjä lahjoja lapsen serkuille. Näin siinä nyt sitten kävi, että tuli se ihminen, joka niin tekee. Mutta se en ole minä.
Mulla on paljon työstämistä siinä, että mikään näistä asioista joita tulee ei ole pois minulta. Uudet ihmiset lapsen elämässä eivät ole pois minulta. Varsinkin jos uusi ihminen on turvallinen ja luotettava se on vaan rikkaus minun lapselleni. Vielä en vaan näe sitä miten hienoa se on.
Tänään olen pitkästä aikaa menossa joogaan. Onneksi, nyt on tunne, että täytyy mennä. Olla hiljaa oman itsen kanssa 1,5h tuntia ja keskittyä vaan kehon tuntemuksiin ja hengitykseen. Joogasta puheenollen, pari viikkoa sitten sain itselleni meditaation. Itse sitä pyysin ja se pureutuisi tiettyihin lapsuuden juttuihin, joita haluaisin murtaa. En vaan pysty aloittamaan sitä. Sitä olisi tarkoitus tehdä 40 vuorokautta vähintään. Käsien asento siinä on sellainen, että hirvittää jo etukäteen. Tuntuu, että hartiat muutenkin on olleet nyt jumissa ja kovilla. Meditaatiossa niitä pidettäisiin suorana sivulle ojennettuina 11 minuuttia. En vaan kertakaikkiaan tiedä pystynkö siihen. Sitten kun on sen aika, sitten. En ehkä sitten kuitenkaan pysty vauhdittamaan tätä eheytymisprosessia. Jos alkaisin meditoida vauhti voisi nopeutua aika tavalla. Nyt tuntuu siltä, että yritän vaan selviytyä päivästä toiseen. Voimia ei ole mihinkään muuhun.
On erikoista, mihin kaikkeen sitä pystyy. Eli en luovuttaisi sen meditaation suhteen :). Joskus ne minuutit vaan pelottaa etukäteen. Tuntemukset vaihtelee kuitenkin ihan älyttömästi päivästä toiseen. Minäkin olen rakentanut yhdentoista minuutin harjoitusta (juuri noita käsijuttuja) melkein puolisen vuotta, lisäilemällä minuutteja pikkuhiljaa. Varmasti sen 11 min olisi pystynyt tekemään hetikin (tai sitten ei, myönnetään!), jos olisi ollut uskoa, mutta en vain pystynyt uskomaan. Onnea!
VastaaPoistaKiitos! :) Uskon, että tässä on vaan se kuuluisa aloittamisen hankaluus ja tieto jatkamisen hankaluudesta, että tosissaan jaksaa ja viitsii ihan joka päivä. Joku päivä täytyy vaan repästä ja aloittaa.
VastaaPoistaMinä taas olen sitä mieltä, että sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään sellaista, mikä ei oikeasti tunnu hyvältä. Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet, omana itsenäsi. Kovasti voimia <3 Sinun ei nyt tarvitsekaan jaksaa mitään ylimääräistä. Minua on auttanut kurjina päivinä se jos pystyy hyväksymään, että tänään on tällainen päivä ja luottamaan, että huomenna kenties jo parempi.
VastaaPoistaJa jooga oli jossain vaiheessa minulle vain sellaista suorittamista, suorastaan pakotin sinne itseni välillä. Enää en usko sellaisen olevan hyväksi kenellekään. Nyt nautin joogasta paljon enemmän kun olen oppinut kuuntelemaan itseäni, teen harjoituksen sen mukaan miten on voimia ja välillä voin pitää hyvällä omallatunnolla taukoakin. Mutta lempeys ja rakkaus itseä kohtaan on varmasti elinikäinen oppiläksy.
VastaaPoistaOlen huomannut, että sillä lempeydellä niitä tuloksia tulee, ei itsensä rääkkäämisellä. Siksi en oikein ymmärrä miksi pitäisi pakottaa itsensä vääntämään käsiä johonkin kummalliseen asentoon, mihin tällä pyritään? Voi meditoida, kuulostella omia ajatuksia ja sisäistä rauhaa, koska vain ja itselle sopivassa ja mukavassa asennossa.
VastaaPoistaKiitos Jenni kommenteistasi <3 Uskon, että ymmärrät mua tosi hyvin. Tai siis, että näet tämän asian hyvin samalla tavalla kuin minä. Koska nyt kun nämä asiat tähän kirjoitit niin muistin taas sen, että itselläni asiasta kuin asiasta tulee hirveän herkästi suorittamista. Ja sekin on iso syy siihen miksi en meditaation tekemistä ole aloittanut.
VastaaPoistaMulle on tosi hyvin sopinut se, että käyn joogassa silloin kun siltä tuntuu. Tietysti yksinhuoltajana ajat ovat rajalliset koska sinne pääsen, mutta silloinkin voin tehdä valinnan, että menenkö vai en.
Kuitenkin se miksi tuon meditaation pyysin on se syy, kun omilla keinoillani en toistaiseksi ole täysin selättänyt niitä ongelmia, jotka haluaisin saada ratkaistuksi. Mutta kuten sanoit aion nyt kuitenkin kuunnella itseäni tässä asiassa.
Hyvä! :) Jos en ihan väärin muista niin eikös suakin kutsunut Ihmeiden oppikurssi? Mulle on ollut valtavasti apua niistä työkirjan harjoituksista ja on alkanut muutenkin tuntua siltä, että siitä kirjasta löytyy vastaus kaikkeen. Mutta joo, sisimpänsä kuunteleminen on todella tärkeää, mikä kenellekin sopii..
VastaaPoistaJoo, iok on varauksessa mulla kirjastosta. Tää eheytyminen on kyllä sellainen kokonaisuus, niin kuin tietysti muutenkin ihminen. Pieniä asioita siellä ja pieniä täällä. Niistä sitten muodostuu ehkä jonain päivänä jotain isompaa ja kestävämpää. Kunpa osaisi olla vertaamatta itseään kehenkään missään asiassa.
VastaaPoista