Kai se on vaan katsottava totuutta silmästä silmään ja tehtävä vaikea päätös. Sanottava toiselle ihmiselle ne sanat, joita ei kenellekään haluaisi sanoa. Että meidän on parempi ihan kaksistaan lapsen kanssa. Tehdään ne jutut sitten parivaljakkona. Katkeraa on tajuta, että se ei ole todellakaan sama kuka siinä niitä asioita on jakamassa meidän kanssamme. Haluaisin, että se olisi lapsen isä. Edelleen haluaisin, että me perheenä viettäisimme yhdessä laatuaikaa. Niin kiinni vielä siinä ihmisessä olen.
Kesällä kun vielä yritettiin lämmittää suhdettamme teimme kesäretken automatkan päähän. Meillä oli lainassa sellainen järkyttävä rämä "jooga-auto", koska eksän auto oli lainassa rämän auton omistajalla. Päätettiin silti uhmata kohtaloa ja käydä tekemässä reissu sillä autolla. Kesken matkan piti vaihtaa kuskia, kun mun oli tosi hankala päästä sinuiksi auton kanssa. Jännitettiin, että päästäänkö pitkiä mäkiä ylös, ja sitten välillä mentiinkin kävelyvauhtia viimeiset metrit mäen päälle. Matkasta selvittiin ja onneksi se tehtiin. Ne on niitä muistoja, joita voi vaalia.
Oma sydän on vielä niin kiepä, että sitä raastaa, kun eilen aamulla lasta tarhaan viedessäni hän kyseli, että voitaisiinko tehdä yhdessä perheenä jotain? Muisteli niitä kertoja, kun käytiin yhdessä ravintolassa syömässä ym. Siihen minä ääneen, että ei me oikein enää tehdä sellaisia asioita, kun isi ja äiti on eronneet. Ääneenlausumatta kuitenkin ajatukset myös itsellä siinä, että kyllä sitä minäkin kaikkein eniten haluaisin.
Sitä halusin myös yhdessäolo aikanamme. Enemmän kuin toinen osapuoli. Että sikäli tilanne ei ihan hirveästi ole muuttunut vaikka olemme eronneet. Monen monet kerrat olin yksin lapsen kanssa aamusta pulkkamäessä, puistossa, koska isänsä halusi nukkua kotona. Yhden kerran muistan kun oltiin yhdessä perheenä siellä pulkkamäessä ja riidaksihan se meni. Niin huonolla asenteella me molemmat? aikuiset olimme liikenteessä. Että siihen verrattuna tämä viime kesäinen automatka on hyvä muisto.
Nyt jos alkaisi tekemään pienimuotoista kodin raivausta ja joulusiivousta. On ollut mielessä jo pitkään.
Harmi, kun youtubesta ei löydy Kemopetrolin kappaletta "You heal". Löytyy tuolta samalta Teleport levyltä. Olen aikanaan paljonkin kuunnellut Kemopetrolia, mutta nyt kun vuosien jälkeen laitoin lautaselle Teleportin, niin yllättäen aloinkin kuuntelemaan sanoja ja senhän arvaa, että ne puhuttelevat nyt aivan eri tavalla kuin silloin joskus ennen <3
Vähän myöhemmin vielä lisäys tähän: avasin kalenterini katsoakseni minkälainen mietelause tämän viikonlopun kohdalle on laitettu. Se menee näin "Hyväksy viisaasti se, että tie on täynnä ristiriitauksia". Näin.
"Monen monet kerrat olin yksin lapsen kanssa aamusta pulkkamäessä, puistossa, koska isänsä halusi nukkua kotona." = Tuttua, niin tuttua!
VastaaPoistaMinusta kuulostaa siltä, että kaipaat eniten mielikuvissasi sellaista ehjää perhettä, jota teillä ei kuitenkaan ollut silloinkaan kun olitte yhdessä. Mielestäni ehjä perhe ei välttämättä tarkoita sitä, että molemmat vanhemmat ja lapsi/lapset asuvat saman katon alla. Onko se ehjää, jos kaikilla ei ole hyvä olla?
Me luomme monesti kumppanista alun rakastumisvaiheessa sellaisen ihannemielikuvan, joka ei vastaa todellisuutta. Haluamme pitää sitkeästi kiinni mielikuvistamme, vaikka todellisuus osottaisi kumppanistamme kaikkea muuta. On todella vaikeaa päästää irti, tiedän. Hyväksyminen on kuitenkin avain rauhaan. Todella hyvä tuo mietelause :)
Kiitos Jenni kommentistasi. Ihanaa, että ajattelet noin, että ehjän perheen ei välttämättä tarvitse edes asua saman katon alla. Ja ei, ei tietenkään ole ehjää, jos kaikilla ei ole hyvä olla.
VastaaPoistaAinakin sain muistutuksen tuosta ihannekuvan luomisesta nyt tämän uuden tuttavuuden kanssa. Tuntui kuin hän olisi nostanut minut jollekin jalustalle. Alkoi itseäkin hirvittämään mitä tekemistä mulla on enää todellisuuden kanssa, kun kuulemma olin niin upea ja ihmeellinen.
No kaikella on tarkoituksensa, toisiammehan tänne ollaan tultu opettamaan :)