Tulipa pakollinen nettitauko. Mokkula lakkas toimimasta ja piti sitten tehdä uudet järjestelyt, jotta surffailu onnistuu kotona. Nyt on paljon paremmat ratkaisut ja yhteys toimii paremmin kuin ennen.
Tauko teki kuitenkin hyvää. Piti ihan tarttua kirjaan, kun ei kerran pystynyt koneella roikkumaan tai katsomaan mitään sarjoja. http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510359211 tällainen opus tarttui mukaan kirjastosta ja täytyy myöntää, että ihan hurjan liikuttava tarina. Ihan en ole vielä loppuun asti lukenut, mutta juuri sopivaa luettavaa elämänilon kadottaneelle ihmispololle. Antaa hiukan taas perspektiiviä siitä kuinka hyvin asiat kuitenkin ovat ja elämä itsessään on vaan niin suunnaton lahja ja siitä saa jopa nauttiakin.
Ulkona paistaa aurinko, sen on varmaan moni muukin huomannut. Omaan mielialaan se vaikuttaa hyvinkin positiivisesti. Antaa toivoa siitä josko tämä kaamos tästä taas alkaisi taittumaan.
Vuoden kierto tulee täyteen, yksi ympyrä sulkeutuu. Eksä muutti pois meidän yhteisestä kodistamme helmikuun alussa. Nyt, kuulemma helmikuun puolessa välissä hän muuttaa uutensa kanssa samaan asuntoon. Vaikka erostamme ei olekaan vielä sitä vuotta lähimainkaan, niin sanotaan että ensimmäisestä erosta on.
Olen tuota uutta kuviota aika paljon miettinyt. Välillä tuntuu pahalta miettiä heidän uutta perhettään siellä uudessa kodissaan. Muistot palaavat vahvana mieleen, kun itse muutin eksän kanssa yhteen. Silloin koottiin vauvan hoitopöytää ja tulevaisuus näytti valoisalta. Noh, sitten toisina hetkinä huokaisen helpotuksesta, että se en ole minä, joka aloittelee saman katon alla elämistä eksän kanssa. Hänen kanssaan, kun se eläminen ei ole ihan helpoimmasta päästä. Tämä sillä uudella on vielä ihan hämärän peitossa. Ei eksä kuitenkaan toiseksi ihmiseksi ole muuttunut. Eilen kun palailin iltavapaalta kotiin eksä oli nukuttanut lapsen luonani ja olohuoneessa haisi niin pahalta, että oli tuuletettava hänen lähdettyään. Se on yksi niistä asioista, joista en oikein innostunut yhdessäolomme aikana. Välillä eksällä suihkussakäynti hiukan jäi ja sen vierellä kulkija kyllä haistoi ja huomasi. Olen muutenkin niin superherkkä ihminen, että hajut, äänet ym. voivat olla todella suuria ärsykkeitä. Toisekseen hän oli unohtanut voirasian lämpöiseen keittiön pöydälle. Tätäkin ja maitotölkin lämpimään jättämistä tapahtui ihan jatkuvasti. Minä se olin sitten, joka nostelin niitä jääkaappiin, jos ajoissa huomasin. Ai miksi en pyytänyt eksää sitä tekemään.. no koska hän useimmiten oli tietokoneella ja hänellä oli joku tärkeä vaihe kesken pelissä, joten hän ei sitä juuri sillä hetkellä päässyt tekemään :D Toivo siitä, että hän sitten myöhemmin pelin loputtua olisi muistanut, niin se oli usein aika turha. Kaikesta tällaisesta pienestä ja suuremmasta minä olen nyt vapaa. Siitä joutuu tästä eteenpäin kärsimään se uusi kumppani.
Lisäksi koko ajan teen pieniä siirtoja itsenäisemmän elämän suuntaan. Virustorjuntaohjelman otin ihan omiin nimiini (tähän asti ollut meillä yhteinen) ja suljin yhteisen Netflix-tilin. Loppupeleissä hurjan isoja juttuja, jotka vapauttavat pieniä solmuja tuolta sisältä. Se, että mulla on oma koti ja omat jutut täällä :)
Lisäksi tänäänkin kannoin jonkun verran kaikenlaista turhaa tavaraa roskiin. Ihanaa päästä romusta eroon. Se vapauttaa myös ja antaa tilaa kotiin sekä sitä kautta mieleen.
Tänään vielä illalla treffit vanhan työkaverin kanssa, niin päivä on pulkassa. Tänään on hyvä päivä ja se on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti