Huomenta vaan kaikille. Pää on sumuinen ja fiilis sen mukainen. Viime yönä aina kun nukahdin ja näin unta, siinä oli joko ex sekä exän uusi tai pelkkä ex. Todella ahdistava tunnelma unissa. Exän uusi on näissä unissa aina jotenkin niin inhottavan empaattinen. Hän näkee ja ymmärtää kipuni ja yrittää jopa lohduttaa minua. Minussa se saa vaan raivon aikaiseksi. En muista mitä viime yönä tapahtui, mutta mahdoinko lyödä sitä naista kun kauniisti hymyilemällä ja huolestuneena minulle jotain puhui.
Sitten toinen teema näissä mun unissa on se ex, yksin. Silloin olemme kaksin, luvatta jossain. Viime yönä olimme mm. monikerroksisessa talossa, joka oli hyvin täynnä tavaraa. Ratkaisut millä kuljettiin aina kerroksesta toiseen olivat hyvin mielikuvituksellisia. Välillä piti ryömiä tavaroiden alta ja sivusta ja tuntui aika pelottavaltakin, että löytyykö toiselta puolelta aukko, josta pääsee jatkamaan matkaa. Minä menin edellä ja ex jossain perässä, kävi ensi parkkeeraamassa auton paikalle, josta ei saa sakkoja. Lopulta pääsin aika korkealle talossa ja alkoi hahmottumaankin mitä reittiä pääsen sinne mihin haluan. Kapusin mm. tikkaita pitkin, joissa myös oli esteitä ja tavaraa ja kiipeäminen oli fyysisesti hirveän raskasta. Koko ajan takaraivossa raksutti kuinka vähän meillä on aikaa. Ehdimmekö yhtään olla toistemme kanssa, kun pääsemme perille. Tunnelma oli sellainen, että minä haluan olla exän kanssa ja toivon sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka meillä oli. Ex ei kuitenkaan suoranaisesti halunnut olla mun kanssani. Hän pettää uuttansa olemalla paikalla ja omasta vastahakoisuudestaan huolimatta kuitenkin suostuu minun mielikseni? tulemaan. Se tuntuu väärältä. Varastetulta hetkeltä. Ja kummalliselta, että miksi ex on siellä minun kanssani, jos kerran jo rakastaa uuttansa.
Tämä sama teema ja tunnelma on toistunut unissani jo nuoresta lähtien. Aina on ollut kyseessä varattu tai jollain muulla lailla tavoittamattomissa oleva mies. Minä haaveilen siitä, että hän muuttaisi mielensä ja rakastuisi minuun. Jollain ihmeellisellä tavalla aina näissä unissa sitten on se aspekti, että he kuitenkin ovat kiinnostuneita minusta, mutta heitä ei voi saada.
Live-elämässä muistan, että joskus lukioaikana jossain luokkabileissä mökillä melkein suoranaisesti juoksin yhden miehen perään, kun hän vähän niin kuin juoksi minua pakoon tai ainakin halusi olla yksinään. Enkö osaa ymmärtää kieltoa? Kun mulle sanotaan ei, niin miksi en usko sitä? No, yleensä mulle ei ole sitä ääneen sanottu, vaan se täytyy päätellä toisen käyttäytymisestä.
Tämä sama poika tai mies, joka juoksi pakoon minua oli niihin aikoihin minuun ihastunut. Meillä oli luokkakokous tässä aikuisiällä ja tavattiin siellä vuosien jälkeen tämän miehen kanssa. Vietettiin iltaa, tanssittiin yhdessä porukalla ja kaikkea sellaista mitä noissa kokouksissa yleensä tehdään. Illan pikkutunteina, kun sitten lähdettiin samalla kimppataksilla kotiin päin. Tämä mies kysyi multa suoraan, että miksi meistä ei silloin koskaan tullut mitään? No minä vastasin, että koska hän oli luoksepääsemätön. Hän minut torjui. Sitten hän sanoi, "tosiaan, joku muukin on joskus sanonut noin".
Tässä on yksi kipukohta. Olen toki tämän tiedostanut, mutta käytäntöönkin se pitäisi saada. Uskaltaa luoda ihmissuhde sellaisen ihmisen kanssa, joka päästää luokseen, eikä juokse karkuun. Koska alitajuisestihan haen ja haaveilen sellaisia tavoittamattomia haaveita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti