Sain eilen kuningasidean. Oikeastaan se on monen asian summa, mutta kun lapsi tällä kertaa on isällään tiistaihin asti, niin tajusin, että hei mähän en joudu ollenkaan näkemään eksää tämän kertaisessa vaihtorumbassa. Aamulla vein muksun tarhaan ja voila! tiistaina haen hänet sieltä samasta paikasta.
Ette voikaan uskoa minkälainen vapaudentunne mulle siitä tuli. Kuinka olen itkenyt ja pohtinut ja potenut sitä, että jatkuvalla syötöllä näen eksää, monta kertaa viikossa. Mutta.... jos siirrymme lapsenhoitoon niin, että vaihdot tehdään aina tarhan kautta, niin vain äärimmissä poikkeustapauksissa joudumme toisiamme näkemään. Voi autuutta. Kunpa eksäni innostuisi asiasta yhtä paljon tai ainakin antaisi suostumuksensa sille. Tässä olisi yksi hyvin suuri ja merkittävä tekijä erosta toipumiseen. Että voisi oikeasti tehdä pesäeron eksästä. Niin kuin normaalistikin kun erotaan, niin sen jälkeen ei enää olla tekemisissä.
Olen ihan hirvittävän onnellinen, että itse keksin tällaisen idean. Ja muutamalta muultakin eronneelta on nyt tullut kommenttia, että juuri noin hekin vaihdot hoitavat. Joko tarhan tai koulun kautta.
Ai että, ehkä mulla sittenkin on vielä elämä tämän eron jälkeen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti