Masennus

Tervetuloa masennus. Viime yönä menin nukkumaan klo01-02 välillä. Tänään heräsin joskus yhdentoista maissa. Jollekin tällainen rytmi voi olla ihan normaali, mutta mulle se kertoo siitä, että olen luisumassa hallitsemattomaan kaaokseen. Pienen lapsen vuoksi päivärytmi pitää pitää aika vakiona, oli arki tai viikonloppu. Siis tottahan lapsi nyt on isällään.

En ole tehnyt tänään yhtään mitään. Pitsankin tilasin kotiin, joten en ole edes postilaatikolla käynyt. Alkaa pahasti muistuttaa olotilaa edellisen eron jälkimainingeissa. Ongelma on se, että mua ei huvita tehdä mitään. Jos lapsi on isällään saatan vaan istua ja itkeä. Masennuksessa kaikista inhottavinta on se ettei oikeasti huvita tehdä mitään. Tietää, että se ja se piristäisi, lähtisinkö kävelylenkille... öö paksunharmaaseen ilmaan, vaikka on keskipäivä. Ei kiitos.

Reppu on niin sanotusti tyhjä. Miten aloittaa taas kerran luomaan "tyhjästä" täyttä.

Tulisi se päätös työkokeilulle, niin olisi pakko ryhdistäytyä. Alkaa elämään arkea.